Robert Leslie: Kyltymättömän median ruokkija
Olipa sitten kyse tähtien kuvaamisesta punaisella matolla tai jättimäisestä urakasta valokuvata 100 puhujaa nelipäiväisessä TED-konferenssissa, yksi kenen tahansa tapahtumavalokuvaajan suurimmista haasteista on tuhansien otettujen kuvien läpi kahlaaminen. Sitten on toimitettava tuhannen taalan otokset uutistoimistoille, blogisivustoille ja moninaisille uusmedian edustajille. Maalmanlaajuinen, ympäri vuorokauden valvova media on tähtikultin osalta kyltymättömän nälkäinen.
Tällaisessa maailmassa elää lontoolainen valokuvaaja Robert Leslie, joka näiden haasteiden kanssanäiden haasteiden kanssa työskennellessään on nopeasti omaksunut Aperturen suosikkiohjelmakseen. Nopeus on avainasemassa – sekä kuvauspaikalla että tapahtuman jälkeen. Ja kun työnä voi olla loputtoman kuuluisuuksien virran ikuistaminen matkalla kohti punaista mattoa, kuvien jälkikäsittelytyönkulun on oltava jämäkkä ja tehokas.
Robert Leslie tekee töitä MacBook Prollaan.
”Kuvaaminen Cannesin palatsin portailla on aina haastavaa, koska paikalla on 300 muutakin ”virallista” valokuvaajaa”, Leslie vahvistaa. ”Myöhään illalla järjestetävä ensi-ilta on vielä hankalampi, koska suosikkipaikallani maton alkupäässä valaistus on epätasainen.
”Kuvaan mielelläni 30 vuotta vanhalla käsin tarkennettavalla linssillä, joka on yhdistetty digitaalikameraan. Se tuo kuviin nostalgista tunnelmaa ja mahdollistaa kuvaamisen heikossa valossa. Riskinä kuitenkin on, että monet kuvat voivat olla epätarkkoja tai ali- tai ylivalottuneita. Aperturen koko näytön esikatselu ja zoomauksen säätö mahdollistavat näiden molempien ongelmakohtien tarkistamisen saman tien.”
Työnarkomaaniksi tunnustautuva kanadalaissyntyinen Leslie työskentelee Yhdysvaltain ja Italian Vanity Fairille ja kuvaa lukuisille muille aikakauslehdille, kuten Paris Matchille, Harpers Bazaarille, Conde Nast Travellerille ja Ranskan Voguelle. Hänellä ei siis ole aikaa työskennellä kuva kerrallaan, ja Aperturen kyky viedä kerralla koko erä RAW-kuvia mihin tahansa ennalta valittuun tarkoitukseen sopivaan muotoon on korvaamattoman arvokas.
Leslie selittää: ”Suuressa tapahtumassa otettuja kuvia kertyy helposti tuhansia, mikä voi tarkoittaa jopa sataa gigatavua RAW-tiedostoja – kuten Ted-konferenssissa 2007. Valikoin sisällöstä noin 900 kuvaa, ja sitten parhaiksi arvioidut kuvat lähtevät suoraan maailmalle verkkosivustoille ja lehtitaloihin. Älykkäiden kansioiden avulla saan näkyviin parhaat otokset suodatettuina päivän, avainsanan tai lähes minkä tahansa muun hyödyllisen metatiedon perusteella. On todella suuri etu kyetä etsimään ja löytämään yksittäinen kuva niin nopeasti. Kaikki tämä käy paikan päällä, kiitos MacBook Pron.”
Jopa kaikkein epätodellisimmissakin ympäristöissä, kuten Cannesissa, voi löytää kuvaustilanteita, jotka tarjoavat vaihtoehtoisen näkökulman ja mahdollisuuden nähdä kohtaus kärpäsenä katosta. Leslie astuu työskennellessään usein joukon ulkopuolelle ja kauemmas lehdistöä ja kuuluisuuksia erottavista köysistä. Yksi hänen töidensä merkillepantavimmista piirteistä on vaikutelma, että hän rajaa kuvansa laajemmin kuin muut, mahdollisimman lähelle kohdetta pakkautuvat kuvaajat.
Lesley keskittyy harvoin vain kuvattavaan henkilöön. Usein ympäristö kertoo todellisen tarinan. Ironista kyllä, tästä seuraa, että kuuluisa tähti voi jäädä sivuosaan, ja monet Leslien luonteenomaisimmista kuvista ovatkin yhtä lailla kuvia valokuvaajista kuin kuuluisuuksista.
”Siinä missä Cannesin festivaalien alkuvuosina saatoin varata mukaan laukullisen filmiä ja ottaa ehkä alle sata kuvaa, voin nyt digitaalikuvaamisen aikakaudella ottaa tuhansia kuvia joka ilta. Aperture mahdollistaa kokeilut asioissa, joissa ennen olisi pitänyt pelata varman päälle. Uskon, että siirtyminen digitaaliseen kuvaamiseen on vaikuttanut myös siihen, että olen siirtynyt työskentelemään etupäässä tapahtumasektorilla. Mahdollisuus työskennellä erittäin nopeasti ja toimittaa kuvavalikoima asiakkaalle muutamassa tunnissa on muuttanut työskentelytapaani valtavasti.”
